On ihmeellistä miten erilaista elämä olisi, jos olisi kymmenen vuotta sitten valinnut toisin ja tehnyt ihan eri päätöksiä. Jos olisin silloin ollut syömättä sitä ensimmäistä sipsipussia, en ehkä olisi tässä tällaisena. Jos en olisi lopettanut liikuntaharrastuksiani, en myöskään ehkä olisi tällainen. Ja jos vanhemmat olisivat opettaneet mulle terveellisemmät elämäntavat, olisin ehkä aivan erilainen.
Kasvatuksesta on paljon kiinni mutten missään nimessä syytä vanhempiani siitä, mitä tunnen itseäni kohtaan ja miltä näytän. Mulla on silti aina ollu kaikki vaihtoehdot käytettävissä, olisin voinut tehdä toisin ja ehkä siksi olisin nyt onnellisempi. Väitän kuitenkin, että jos mulle oltaisiin sitkeäsi tuputettu sitä salaattia lautaselle ja mut oltaisiin otettu mukaan lenkille, voisin nyt paremmin.
Oon kai aina ollut mukavuudenhaluinen ihminen ja mieluummin makaan sohvalla kuin lähden lenkille kaatosateeseen. Toisaalta taas olin pienenä luokkani parhaimpia liikunnassa, joten mitä jos olisin kehittänyt taitojani, missä olisin nyt? Miksen mä sitten tehnyt niin? Ehkä koska mulla on huono itsekuri eikä tarpeeksi halua tulla paremmaksi jossakin.
Tämä jossittelu on ihan turhaa. Mitä sitten jos olisinkin jatkanut liikuntaharrastuksia? Ehkä olisin tippunut niin pahasti että niskat olisivat menneet poikki, tai ehkä olisin nyrjäyttänyt nilkkani niin, ettei se koskaan tulisi enää kuntoon. Ja ehkä en siltikään olisi tämän onnellisempi. Elämä on tässä ja nyt, ei pidä murehtia turhia.
