Can't stand this.

Ahdistaa, pelottaa.
Tulevaisuus ja kaikki ihan muu.
Musta ei koskaan tuu mitään, en tuu pärjäämään, enkä jaksa.

Vihaan mun elämääni täällä.
Haluan niin kauas kuin vain voi mennä.
Haluan ihan uudet kuviot, ystävät ja kaiken.

Miksen osaa kirjoittaakaan niin hyvin kuin haluaisin?

Oon niiiiin kyllästynyt kaikkeen. Mun elämä on samaa kaavaa päivästä toiseen.
Nuokin lauseet oon tänne kirjoittanut varmaan jo muutaman kerran, mutta minkäs sille voi kun olo ei muutu siitä miksikään.

Välillä tuntuu myös typerältä kirjoittaa tätä blogia.
Tykkään kyllä tästä, mutta tuntuu ettei mulla oo teille mitään annettavaa, ja että mun postaukset on tylsiä ja kaikki samanlaisia.
Mutta mistäpäs kirjoittaisin, kun elämässä ei tapahdu mitään...? Toisaalta en kirjoita tätä vain muiden takia, joten ei pitäisi ajatella noin. Ääh.

Laihduttamiseen ei oo ollut minkäänlaista motivaatiota.
Oon syönyt aivan liikaa joka päivä, jonka jälkeen tuntuu niin täydeltä että ihan oksettaa.
En halua edes miettiä niitä kalorimääriä, pelottaa.
Missä on mun itsekontrolli? Ei sitä oo ikinä ollutkaan.

Oon niin vitun huono ja surkea.
Kauhea olo...

Unelmaelämässäni

• Olisin onnellinen. Niin onnellinen, että rakastaisin jokaista hetkeä elämässäni. 
• En stressaisi tulevasta. Luottaisin siihen, että lopulta kaikki menee parhain päin.
• Asuisin kaupungissa. En tämmöisessä muutaman tuhannen asukkaan kunnassa.
• Olisin kavereideni kanssa usein, joita olisi paljon. Istuttaisiin puistossa ihan muuten vaan ja käytäisiin kahviloissa.
• Tietäisin mitä haluan tulevaisuudelta. Motivoituisin siitä ja hoitaisin koulun kunnolla.
• Minulla olisi itselleni sopiva seurustelukumppani. Voisin jakaa arjen jonkun kanssa, jota rakastan.
• Olisin kolmekymmentä kiloa kevyempi.
• Yksinkertaisesti rakastaisin elämääni ja itseäni.