But she's lying

Mä tunnen oloni niiin turvonneeksi ja niiin isoksi. Feilasin huolella taas tänään. Tai no okei, en niin pahasti kuin voisi, mutta silti.
Millä vitun oikeudella oon ollut melko onnellinen viimepäivinä, kun mun kuuluis vaan vihata itteeni ja olla ihan down. Mä ansaitsisin sen. Mä vaan oon niin typerä lehmä etten tajua mistään mitään.

Se vaan vainoo mua eikä päästä ohi ilman, että tartun siihen. 

Se sanoo että tulee hyvä olo kun otat mut. 

Ja aina mä kuuntelen sitä ja jälkeenpäin tajuan että se on valehdellut mulle, tai mä itselleni. 

Melkein koko ajan se laittaa mun ajattelemaan itseään ja mä ajattelen. 

Ja mä otan taas ja joskus oon vahva enkä anna sille periksi. 

Joskus mä tuun aina olemaan vahva.

I still reach the stars

Oon niin kyllästynyt ja turhautunut tähän paikkaan, että haluan vaan koko ajan pois täältä.
Täällä ei ole _mitään_. Ei tekemistä, ei kauppoja, ei ihmisiä. Samat naamat joka päivä.
Mun täytyy kestää täällä vielä vähän yli kolme vuotta, sillä käyn lukion kotoa käsin.
Todellinen unelmien täyttymys olisi päästä vaihto-oppilaaksi lukioaikana. Se vaan maksaa niin helkkaristi ja en tiedä pystyisinkö oikeasti siihen, niin se tuskin tulee toteutumaan. Ehkä täytyy vain toivoa, että voisin muuttaa edes vuodeksi ulkomaille kun oon käynyt kouluni. Vähän olisi mahtavaa. Pitää elää sitten vaan unelmissa...
Miksen voinut syntyä muualle?
angstangstangstangstangstangst.

I still reach the stars
but all I touch is my horisont
Can I call this my burden
or is this just my dream to fly

No niin voispa yrittää tännekin jotain tekstiä saada aikaan. Nyt on varmaankin siihen ihan hyvä aika, vaikka pitäisikin nukkua. Ongelmana vaan on se, että mua väsyttää, mutta ei nukuta. Päässä pyörii sen verran kaikkia ajatuksia, että tiedän nukahtamiseen kuluvan liian kauan aikaa, enkä jaksa odottaa. Väsyttää kuitenkin niin paljon, etten saa mitään järkevää aikaiseksi. Tai no, ehkä tämä blogin kirjoittaminen on järkevää, joten perunpa äskeisen.

Oon ollut ihan onnellinen viime aikoina. (Millä oikeudella?) Ei oo masentanut juuri ollenkaan, paitsi satunnaisesti syömiset. Pitäis varmaan masentaa enemmänkin, kun ottaa huomioon sen, missä kunnossa oon.
En ymmärrä miten ihminen voi olla näin saamaton, siis mua ihan hävettää etten oo saanut _mitään_ tulosta aikaan laihduttamisen suhteen tämän blogin perustamisesta lähtien. Ei kun itse asiassa olen. Huonompaan suuntaan vaan.

Voi tulkaa joku oikeesti antaan mulle vaikka turpaan tai mitä tahansa, voisin jopa oikeesti saada tajuntaani sen, että mun on nyt oikeesti PAKKO laihtua.

Ärsyttää jauhaa tästä samasta asiasta aina, kun en kuitenkaan tee asialle mitään. Okei, ehkä en tällä asenteella? Ei saatana.