Pienin ja samalla suurin haaveeni

Mulla on haave, ja vihaan itseäni jos en koskaan toteuta sitä. Haluaisin nimittäin järjettömän paljon ulkomaille reppureissailemaan ilman varsinaista määränpäätä ja silloin myöskin aika olisi mulle tuntematon käsite.
Oon tuhlannut aikaani ton matkan miettimiseen sen verran ja tuntenut turhautumista siitä, ettei vielä voi lähteä niin paljon, että en halua kaiken tämän olevan turhaa. Eli sen lisäksi että haluni matkustaa on suunnattoman suuri, täytyy mun myös sen takia joskus toteuttaa haaveeni ja lähteä kohti tuntematonta.

En oo niin pitkälle mennyt, että olisin suunnitellut matkareittini mutta luulen että askeleeni (tai lentokoneen siivet tai auton pyörät) suuntaavat Aasiaan. Ajankohtakin on vielä vähän kysymysmerkki. En tiedä olenko kypsä lähtemään suoritettuani lukion loppuun, joten ehkä opiskelen vielä sen jälkeen vuoden tai pari jolloin pidän määrittelemättömän pituisen tauon opiskelusta ja lähden. Tai sitten käyn kokonaan kolmannen asteen koulun ja vasta sen jälkeen reissaan. Vaihtoehtoja on monia.

Yksin olisi mahtava matkustaa. Voisi päättää kaikesta itse; minne menen seuraavaksi, haluanko liikkua juuri minnekään juuri nyt ja pysyä tässä kaupungissa kuukauden. Luulenpa kuitenkin ettei uskallukseni aivan siihen riitä ja voisihan siinä yksinäisyydenkin tunne vallata mielen.

Niin että kuka lähtisi matkaseuraksi, anyone?