Sen jälkeen? Ei mitään.
Torstaista ehkä lauantaihin leirillä ei ollut yhtään kivaa mutta tunnelma parani loppua kohden.
Suihkuun saikin onneksi mennä koska tahansa ja yksin, kun vaan pyysi avaimen.
En oikeestaan jaksais edes kerrata kaikkea ja selittää mitä tuli tehtyä, mutta ehkä yritän edes vähän.
Päivärytmi oli selkeä ja melkein joka päivä sama.
Herätys noin klo 9. Lipunnosto, aamupala ja mahdollisesti sen jälkeen oppitunti tai kaksi.
Ruokaa, vapaata aikaa, ehkä yksi oppitunti, ryhmätunti, kahvittelua.
Saunat 2h, ruokaa, oleskelua tms., iltaohjelma, lipunlasku, iltapala, iltahartaus, vapaaehtoisen rukoushetki.
Hiljaisuus klo 23.
Siinä se.
Vapaata aikaa siis oli monesti päivän aikana noin puoli tuntia kerrallaan ja saunojen aikaan enemmänkin.
Tuntien vähäinen määrä todellakin yllätti positiivisesti.
Ehkä antoisampaa koko riparilla oli ryhmätunnit.
Me luettiin oman ryhmän (ja omien isosten) kanssa raamatusta pätkä, jonka jälkeen keskusteltiin siitä ja isoset esittivät kysymyksiä.
Oli oikeasti kiva ajatella syvällisestikin niitä juttuja.
Tiedän vaan asioista vähän enemmän ja hyväksyn paremmin uskossa olevia ihmisiä.
Raamattukin on ihan kiinnostava ja voisin sitä uteliaisuudesta lukea.
Itse asiassa luettiinkin sitä kaverin kanssa vuorotellen ääneen parina yönä muille huoneessa olijoille, hahah.
Eli kokonaisuudessaan viikko oli ihan kiva, ei siinä ainakaan mitään hävinnyt. :)
Jälleen kerran siis odotukseni eivät todellakaan vastanneet totuutta.
