Oon joka päivä tässä viikon aikana tullut tähän tekstinkirjoitusosioon, kirjoittanut pari lausetta, tuijottanut hetken näyttöä ja päättänyt, ettei tässä ole mitään järkeä ja poistanut luonnoksen.
Nyt yritän päästä pidemmälle.
Viimeinen viikko koulua. Waat?
Nyt kun ajattelee niin aika on mennyt kauhean nopeasti, vaikka vielä maaliskuussa se tuntui pysähtyneen paikoilleen.
On helpottunut olo kun ei ole mitään tärkeää enää koulussa. Huomennakaan tuskin tehdään mitään kyseessä olevan tunnin oppiaineeseen liittyvää. Ehkä.
Keskiviikkona on koulussa pesäpallopelit, eli yläastelaiset pelaavat toisia luokkia vastaan. Mäkin oon joukkueessa... Tykkään älyttömästi pesiksestä mutten tykkää tuollaisista kilpailutilanteista. Asiaa ei helpota se, että minulle luultavasti tulee lukkarin homma. Kyllä, tykkään siitäkin ja niin edelleen, mutta se on niin näkyvä ja tärkeä rooli että sen takia vähän kauhistuttaa... Iiks!
Ja torstaina suuntaan luokkani kanssa Tampereelle! Me likes. On kiva päästä kavereiden (tai no yhden kaverin kanssa siellä varmaan vain liikun) kanssa vähän shöppäilemään. :)
No niin ja sitten asiaan joka mun ajatuksiin tulee koko ajan, mutta yritän taitavasti vältellä sitä...
Eli mun painoon.
On vaikeaa lukea edes seuraamieni sh-blogien tekstejä, en vaan pysty siihen koska oma tilanteeni on mennyt taas vain huonompaan suuntaan. :(
En tykkää tästä asiasta tännekään enää kauheasti kirjoittaa, koska alkaa vain aina ahdistaa se niin paljon...
Oon vaan säälittävä luuseri, joka ei ikinä onnistu missään mitä yrittää...
Mun on pakko kesällä tehdä jotain itselleni.
OIKEASTI, MUN ON PAKKO!
31.5.2010
23.5.2010
Nou tennis
Piti mennä pelaan kaverin kanssa tennistä tänään. En mennyt.
Minä olin se joka pyysi jo eilen, se vastasi ettei tiedä jaksaako kun tänään sillä oli treenitkin.
En edes soittanut sille tänään. Ei huvittanutkaan pelata. Tai huvitti, mutta en olisi kehdannut mennä ilman meikkiä enkä olisi jaksanut meikata tai mitään muutakaan. Onpas pinnallisen kuuloista...
Oon koko päivän taas vaan pelannut ja koomaillut. Ulkona olin ehkä 10 min, jee.
Joo anteeksi hieman sekava teksti, oon kännissä. Ja mua oksettaa vaikken oo edes juonut paljoa, ärsyttävää.
Anteeksi, tämä on ihan turha mutta painan silti "julkaise teksti"-nappia.
Minä olin se joka pyysi jo eilen, se vastasi ettei tiedä jaksaako kun tänään sillä oli treenitkin.
En edes soittanut sille tänään. Ei huvittanutkaan pelata. Tai huvitti, mutta en olisi kehdannut mennä ilman meikkiä enkä olisi jaksanut meikata tai mitään muutakaan. Onpas pinnallisen kuuloista...
Oon koko päivän taas vaan pelannut ja koomaillut. Ulkona olin ehkä 10 min, jee.
Joo anteeksi hieman sekava teksti, oon kännissä. Ja mua oksettaa vaikken oo edes juonut paljoa, ärsyttävää.
Anteeksi, tämä on ihan turha mutta painan silti "julkaise teksti"-nappia.
18.5.2010
Don't leave me behind
"Onko ulkona vielä ketään? Tuutko N mun kanssa?"
Näin sanoi eräs kaverini tänään, ja N ei tarkoita minua vaan ihan vieressäni istunutta kaveriani. Tuli ihan uskomattoman ulkopuolinen ja yksinäinen olo.
Nykyään jos olen N:n kanssa koulussa, ja joku toinen tulee siihen viereemme puhumaan, hän katsoo suunnilleen koko ajan N:ää, minua saattaa kerran nopeasti vilkaista. Kyllä, minäkin olen olemassa!
En ole kenellekään se ykkönen, oon vaan yksi muiden joukossa. Tai niiden muiden perässä oleva hylkiö.
Kukaan ei puhunutkaan mulle tänään oikein mitään, ellen itse tehnyt aloitetta.
Tiedän että joillain on asiat huonomminkin, mutta ei tunnu kovin mukavalta huomata tällaista.
Masentaa ihan kauheasti kaikki taas. Kesä, tulevaisuus, kaikki...
Jälleen kerran saan muistutuksen siitä, kuinka mun elämä kiertää samaa ympyrää vuodesta toiseen.
Pitäisi kai löytää reitti, joka johtaa ikuisesti pois siitä ympyrästä.
Mutta kun en tiedä missä se on...
Näin sanoi eräs kaverini tänään, ja N ei tarkoita minua vaan ihan vieressäni istunutta kaveriani. Tuli ihan uskomattoman ulkopuolinen ja yksinäinen olo.
Nykyään jos olen N:n kanssa koulussa, ja joku toinen tulee siihen viereemme puhumaan, hän katsoo suunnilleen koko ajan N:ää, minua saattaa kerran nopeasti vilkaista. Kyllä, minäkin olen olemassa!
En ole kenellekään se ykkönen, oon vaan yksi muiden joukossa. Tai niiden muiden perässä oleva hylkiö.
Kukaan ei puhunutkaan mulle tänään oikein mitään, ellen itse tehnyt aloitetta.
Tiedän että joillain on asiat huonomminkin, mutta ei tunnu kovin mukavalta huomata tällaista.
"You used to captivate me
By your resonating light"
By your resonating light"
Masentaa ihan kauheasti kaikki taas. Kesä, tulevaisuus, kaikki...
Jälleen kerran saan muistutuksen siitä, kuinka mun elämä kiertää samaa ympyrää vuodesta toiseen.
Pitäisi kai löytää reitti, joka johtaa ikuisesti pois siitä ympyrästä.
Mutta kun en tiedä missä se on...
PS. Juuri Sinä, joka luet tätä, voisitko jättää kommentin?
Siinä ei tarvitse olla kuin vaikka piste tai mitä tahansa, voit tehdä sen anonyyminä tai kirjautuneena.
Haluan vain tietää lukeeko tätä oikeasti joku.
17.5.2010
Tänään olen
- tuntenut pientä kateutta eräitä luokkalaisiani kohtaan heidän alettua seurustella
- vihannut hellettä
- ärsyyntynyt kaverista, joka esittää toisen kaverin seurassa jotain muuta mitä on
- itkenyt, koska tiedän miten huono tästä kesästä taas tulee
- tullut nopeiten koulusta kotiin ikinä
- itkenyt, koska tuntuu etten ikinä kelpaa kenellekään
- miettinyt kehtaanko laittaa tämän paidan kouluun vai näytänkö liian lihavalta
- vahtinut onko paita hyvin
- syönyt jäätelöä
- katsonut jääkiekkoa
- halunnut olla joku muu jossain muualla tai olla olematta ollenkaan
- kuunnellut alla olevaa biisiä
2.5.2010
Klaaara vappen tai jotain...
Olipa taas säälittävä vappu. Yksin kotona koneella vittu jee.
Enpä sitten kesätöitäkään hakenut. Tai tämän kaupungin kesätyökampanjan hakuaika päätty ainakin eilen suurimpaan osaan töistä. Laiskimus oon joohh.
En vaan jaksanu ajatella koko asiaa kun alko ahdistaa. Pakko kai hakee ens vuonna sitten töitä, ei varmaan näytä sitten tulevaisuudessa työhakemuksen "aiempi työkokemus"-kohdassa hyvältä jos se on tyhjä... Huoh.
Vihaan tän maailman järjestelmää, ei voi olla vapaa eikä elää miten haluaa.
Ei mulla muuta. Epäonnistumista, edelleen ja aina.
Enpä sitten kesätöitäkään hakenut. Tai tämän kaupungin kesätyökampanjan hakuaika päätty ainakin eilen suurimpaan osaan töistä. Laiskimus oon joohh.
En vaan jaksanu ajatella koko asiaa kun alko ahdistaa. Pakko kai hakee ens vuonna sitten töitä, ei varmaan näytä sitten tulevaisuudessa työhakemuksen "aiempi työkokemus"-kohdassa hyvältä jos se on tyhjä... Huoh.
Vihaan tän maailman järjestelmää, ei voi olla vapaa eikä elää miten haluaa.
Ei mulla muuta. Epäonnistumista, edelleen ja aina.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)



