Look, there's a childhood that makes you feel better

Oon alkanut lähiaikoina huomata että oikeasti nämä kaikki ajatukset mun koosta ja muusta ovat alkaneet jo silloin kun olin ihan pieni.
Osaan kertoa pari esimerkkiä.

Tänään siellä päiväkodissa leikittiin leikkiä, jossa osa lapsista on pullia, jotka istuvat jonossa lattialla. Leikissä on myös kaksi leipuria ja kellonsoittaja. Kun kello lyö neljännen kerran, leipurit yrittävät saada "pullia" pois "uunista" mahdollisimman nopeasti vetämällä heitä lattiaa pitkin muutaman metrin päähän jonosta.

Muistan itsekin leikkineeni tätä leikkiä kun olin noin esikouluikäinen, enkä todellakaan pitänyt siitä. Ihan vain siksi että ajattelin olevani painavampi ja paljon isompi kuin muut lapset. Ajattelin että muut huomaisivat kuinka paljon painavampi muka olin ja etteivät he jaksaisi vetää minua pois jonosta.
Kun tänään katsoin niitä leikkiviä lapsia, mietin  että entä jos joku heistä ajattelee samalla tavalla kuin minä aikoinani. Tuli kyllä kauhean ahdistunut olo siitä kaikesta, tuntuu  niin väärältä että jo pieni lapsi saattaa ajatella jotain niin pahaa. :S

Sama juttu oli 0-3 luokalla, kun koulunpihalla oli pomppulauta, jonka päällä pääasiassa seisottiin, ei istuttu.
Me aina pomputettiin toisessa päässä olevaa kaveria juoksemalla itse samasta päästä pomppulaudan toiseen päähän.
Vihasin sitäkin leikkiä siitä syystä, että jälleen tunsin olevani paljon painavampi kuin muut, ja ajattelin etteivät muut saa minua edes pomputettua laudalla.
Olin koko ala-asteajan luokan pisin tyttö, joten siitäkin nämä olen-isompi-kuin-muut -ajatukset ovat ehkä saaneet alkunsa, vaikka todellisuudessa en näyttänyt ollenkaan lihavalta...

Juu, palaute TET-jaksosta oli hyvää, paperissa luki muun muassa että olen ollut reipas ja omatoiminen, ja ettei parannettavaa ole... :)